Krabi!

Viimeinkin Hua Hini jai taakse, ja suunnattiin kohti Krabin kristallinkirkkaita vesia. Hua Hinissa ryysittiin viela paikalliselle vaatturille, joka vaitti kiven kovaa nimekseen Hugo Boss ja ties kertoa etta taka huoneessa istuskelee myos kaveri nimelta Giorgio Armani. Pakkohan miesta oli uskoo ja pistaa puvut tuleen. Hinta oli melkosen korkee 7000 batia eli 145 euroo. Eipa jaksettu tingata tai isommin kierrella. Hugolta loyty nopeesti hyva malli, ja asiointikin oli helppoo suomen kielella. Ei tarvinnu muuta kun sanoo etta liivi, takki ja housut valkosena, ja musta kauluspaita. Ukko kysy viela etta lyhyt vai pitka :D

Illalla 9 aikaan paastiin bussiin, ja aamulla 6 aikoihin saavuttiin perille Krabin bussiasemmalle. Siita kiulun kyytiin ja Ao Nangille ( ei kiinosta jos kirjotin taas vaarin ) hintaa tuli 50 batia. Markus jai nukkuun huoneeseen, itella oli pakko paasta syomaan ja lukeen galtsusta kommentit. Kiitti vitusti kaikille niita oli yks! Tanaan ois tarkotus tiedustella vahan noita snorklaus reissuja, ja huomenna murtokaskyn saattelemana hyokkia snorklaamaan. Sit voiskin oikeestaan suoria pois taalata jonnekkin toiselle rannalle. Phi Phin ( joo vittu tiedetaan ) saarelle pitais paukkia myos melko akkia, koska passeissa on sita leimaa vaan 15 paivaan. Vitut me minnekkaan burmaan mennaan, vaan suunnitelmissa oiskin nyt siirtya Malesian puolelle kikkailemaan muutamaks paivaks etta saadaan taas leimat kuntoon. Sielta sitten johonkin mitaan sanomattomiin Full Moon Partyihin Pangaanille ( enta sitten... ) ja edelleen Taoo (joo joo...) kohti ja vahan lisaa sukeltelua.

Eipa tassa, ritari assa

Duo tremolo

Viikko takana hua hinissa, pikku kaljapaissaan joka ilta. Taalla meininki on aitoo! Ei turhia natiiveja sotkemassa meininkia, Hiltonin ranta taynna perheita ja pukukaupoissakin voit asioda sujuvasti suomenkielella. Ei siis kulu liikaa aikaa tinkaamiseenkaan kun hinnat on suoraan euroissa. Hilttonin rantabaareissa onnistuu myos kaljan tilaaminen rakkaalla kotikielella...

Jos haluu loytaa niita paikallisia, on taalla myos muutama paikka. Paatien varresta loytyy Old West niminen pikku kapakka, jossa soittaa joka ilta live bandi. Taa bandi on kyl allekirjottaneen mielesta thaikkujen paras house bandi. Kaljahan on tietysti taalla sita perus 120 batia pullo, eli hirveessa riistohinnassa, mut kannattaa vierailla.

Toinen mesta mihin edellispaivan moottoripyoratiedustelun jalkeen tormattiin oli Style club & karaoke. Paikka on samanlaista mahtavaa myllytys areena kun vientienissa. Tytot on kyl vahan pidattyvaisempia, ja joukossa saattaa olla taas muutama huora, mutta ei niista kannata valittaa. Tai sitten voi sopia hinnan etukateen, niin ei tuu ongelmia aamulla. Jos on oma muija mukana, niin kannattaa siltikin kayda edes tsekkaamassa tanssitytot.

Viisumeissa on jalella leimaa 15 paivaan ens kuuta, joten kohta Hua Hin jaa taakse ja lahetaan Krabin rannoille. Nyt vituttaa kun apassia! Jotain vitun Brittikersoja nettikahvila taynna ja ne vetaa hikikarpalot ohimoilla CS:saa. Hirvee huuto paalla koko ajan et dont shoot me. Vittu vedan ne kohta hirteen. No positiivista on noi (kai?) Ruotsalaiset natit daamit tossa vieressa. Ja tietysti se et nrj:n nettiradio paukuttaa suomen listahitteja jatkuvalla syotolla.

Nahaan jossain muualla

Sawadekha! (ja kielipoliisit voi pitaa turpansa kiinni)

VIIMEINKIN Pattayan huoraparatiisi jai taakse, ja matka kohti Bangkokkia alko. Bussissa jokotettiin kolmisen tuntia, ja suoraan Hua Hiniin vievaan bussiin Bangkokissa. Tien paalle ja viimein noin klo 20.00 oli lansirintamalla hiljaista. Akkia takas normaaliin nuudelit ja kana ruokavalioon, ja syonnin jalkeen lahettiinkin ettimaan tuk tukilla markuksen porukoitten kotoa.

Pedit oli mahtavasti valmiina kun tultiin, ja ruokaakin tarjolla, mutta just oltiin syoty. Pari paivaa ollaan nyt lotkotelty, ja ajeltu kylilla skootterilla. Viikonloppuun asti vietellaan ainakin taalla ja ehka sitten kohti krabia. Tanaan kaytiin myos kyttailemassa sielunveljia apinavuorella. Niilla oli asiat hyvin myos paljon ihmisia jotka niinta ruokki ja tuijjotti. Itesta tuntuu hyvin usein samalta. Se siita sitten... ei saa liiteltya kuvia eika juttukaan luista. Hajotkaa pakkaseen!

I was back in Saigon, warm breeze of morning wind rushed trough my lungs and filled my nose whit familiar smell. It was Viet Cong soldier who was...

No niin tullu siis lueskeltua vahan vietnamin sodasta kertovia kirjoja, mutta jatketaan kuitenkin siita mihinka jaatiin. Vientian jai taakse ja paukittiin yota myoten Paksein kaupunkiin, jossa vietettiin 2 paivaa. Paksei on lahinna lapikulku kaupunki Laosin ja Thaimaan rajalla, silla lyotiin korttia ja meiti voitti valtavia kasoja monopolirahaa. Loppu illasta kaikki voitetut rahat olikin sitten havitty.

Pakseista suunnattiin kohti 4000 islands nimista paikkaa, saarelle nimelta Don Det joka sattukin olemaan melkomoinen paratiisi. Majotus ensimmaiseks yoks saatiin paatahuimaavaan 1 $ hintaa per huone. Jostain kumman syysta lahettiin siita meneen kohti viereista saarta nimelta Don Khon jossa kaikki olikin sitten kalliimpaa, netti makso 1500 kipia minuutti. Siina siis syy ettei olla paivitelty blogia, saari oli vahan rauhallisempi, joten paratiisi sekin. Toisena paivana Don Khonilla vuokrattiin fillarit ja lahettiin paukkiin ympari saarta. Nahtiin vitun makeita vesiputouksia ja loydettiin viimein kaikkia himottanut uimaranta. Mieletonta kultahile hiekkaa ja siita suoraan Mekongiin. Ranta oli akkisyva joten kaveri kontalleen harjanteen reunaan ja takaperinvoltteja mahtavan lampimaan veteen. Illalla vietettiin laksiaisia, koska mina ja Markus suunnataan takas Thaimaaseen ja Miika, Antti ja Kalle taas lahtevat kohti Kambotsaa. Aamu valkeni ja pojat suuntas meidan mukana takasin Don Detille josta meidan kyyti kohti mannerta ja Thaimaata lahti. Nopeesti sipastiin turpaan kanaleivat, vittuiltiin viela viimesen kerran toisillemme ja sitten hypittiin paattiin.

Kahden aikaan paastiin Pakseihin, jossa tunnin oottelu ja bussi kohti Thaimaan puolella olevaa Oubon Rachantania ( tai jotain sinne pain, lue kartasta oikee nimi jos kiinnostaa vitun britti! ). Bussi lopetti jurruuttamisensa noin kuuden maissa, ja suoraan bussiasemmalta hyokattiin tuk tukin kyydilla juna-asemmalle, ruuat naamaan ja lippuja ostamaan. Yhtaan nukkumapaikkaa ei ollu vapaana, ainoastaan kovia 3 luokan penkkeja. Bangkokkiin oli paastava, joten liput kouraan ja helvetillinen 12 tuntia sai luvan alkaa. Aamulla 7.30 tyynenmeren aikaa oltiin Bangkokissa ja suoraan oottelemaan etta MBK( eli siis helvetillisen iso ja halpa (kai) ostari jossa on kaikkee mahollista, purkka piimaa ja peramoottoreita) aukee. Makkari aukes 9.00 Joten sinne syomaan, 1kk Kanan ja riisin jalkeen juusto burgerit maistu aika hyvalle. 10.00 MBK: n ovet ravahti auki ja paukittiin sinne vessaan siistimaan ittemme. Hampaat pestiin ja vahan kainaloon suihketta ja shoppaamaan. Vahan myllytys kuteita, uusia kenkia jalkaan, ja bussilla kohti Pattayaa.

Pattayalle saavuttiin noin 7 illalla. Kusipaa bussikuski heivas meidat ulos aivan helvetissa ja jouduttiin taisteleen tunti etta paastiin viimein jonkin laisen sivistyksen pariin. Saatiin aivan rannan tuntumasta hotelli hintaan 240 batia yo, joka on varmaan tallasessa paikassa kelpo hinta. Nyt ollaan siis hirveita Britti ladeja, syyaan pelkastaan makkarilla ja kaytetaan valkosia kenkia. Eilen oli juomapaiva, onneks pystyttiin vaistamaan kaikki huorien hyokkaykset, niita on taalla muutama. Ite en tois tanna perhetta mukana, ainakaan emantaa. Taalla on hienoo kattoo sukupolvien valista kanssakaymista, kun isat tulee poikien kanssa huoriin. Taalta lahetaan kohti Ko Changia sukelteleen pois tasta maailman isoimmasta bordellista. Nyt on pakko lahtee seta makisen menuulla paranteleen itteensa.

... stalking me behind tree line. He had been there the whole day, just waiting for someone to walk that road. The road that connected those valleys.

Matkaan hopea!

Vientien, tuo rakas paamajakaupunkinmme, jossa olemme nuolleet haavojamme jo yli viikon ajan jaa nyt taakse. Meikalaisen peraaukko, markuksen kurkku ja muu retkikunta on nyt kunnossa. Hylkaamme taman JSP:na toimineen mahtavan kaupungin, ja suuntaamme kohti Pakseita ja 4000 saarta. Paatimme toimia siirtomaa loordeina, ja otta vip bussin joka on hivenen kalliimpi kuin tavallinen, mutta matka kestaa 5 tuntia vahemman.

Kohti paratiisia! Tai lainatakseni hyvaa ystavaani ja tyotoveriani Buzz Lightyearia: " Kohti aaretonta, ja sen yli "

Sairaskertomuksia

No niin nyt on sitten selvinny syy perseen vetisyyteen. Eilen oli pakko paukkia laakariin vahan kyselemaan etta mika on vikana kun ripulia jatkunu useita paivia. Nokkelana poikana paikallinen valskari nappas kouraansa ultraaanilaitteen, ja vilkuili hetken sisaelimia, kunnes totes etta maksahan se on hyvosen pojalla paskana. Kouraan kahta eri antibiottia ja vahan jotain antihistamiina. Niita vetelemalla viikon verran pitais paskantuleminen loppua ja muutenkin olo parantua. Viinaa eika kuumaa vetta saa nyt sitten viikkoon vetaa jotta hommat korjaantuu.

Oltiin siis jo melkein matkalla, kunnes aamutuimaan Markus mittas kuumeen ja mittari ties kertoa 37,9. Eli edelleenkin makaamme taalla Vientianissa, ehka huomenna tai ylihuomenna paastaan jo kohti rakasta thaimaata. Talla hetkella meikalainen jattaa juomapuuhat markukselle ainakin 2 seuraavaks viikoks. Taytyy myllyttaa Pattayalla selvinpain, mutta tuleepahan verratonta kuvamateriaalia. Tanaan kaytiin myos tutkailemassa Laosin historiaa paikallisessa museossa, siella huomattiin ettei taalla oo paljoo muuta ehitty teha kun sotia.

Viime paivat on ollu siis melko tylsia. Ollaan kayty keilaamassa, ja muuten aika onkin sitten menny GH:lla, sairastellessa. Oikeastaan viikon kohokohta on ollu se kun Miika lahti eilen kaymaan salilla ja sai paahansa tangon. Siita paikallinen sirra (eli tuk tuk) alle ja sairaalaa kohti. Mahtavaa palvelua saatiin siella kun Miikan otsaa oli tikkaamassa 4 laakaria ja 1 sairaanhoitaja. Taalla siis lotkotellaan ja potkotellaan kunnes retkikunta on taas taysissa ruumiin ja sielun voimissa.

Rokki kukkona

Pari paivaa railakasta juomista takana. Paikka on siis Vientian, Laosin paakaupunki. Elaman realiteetit on paukkinu pain naamaa tassa viimepaivina. Oon hoksannu sen ettei meitista tuu koskaan rokkitahtee, tan kahen paivan juomisen jalkeen on perse laskenu pelkkaa vetta 24 tuntia ja maha kramppaillee koko ajan. Eihan sita ikina kestais sillon juua koko rundin ajan. Taytyy siis keksia joku toinen ammatti.

Viina on ollu taalla vielakin halvempaa. Samainen viskipullo josta muualla ollaan pulitettu torkeat 10 000 kipia (70 senttia) maksaakin taalla 8 000 kipia. Baarit on myos vahan eritasosia. Nyt ollaan myllytetty hotellin baarilla jonne maksaa 30 000 sisaan, mutta se on ainut mesta joka on auki klo 2, ja paasylippua vastaan saa jopa yhen ilmasen kaljan! Hotellin baarin paras puoli on se, etta jokainen valkonen mies saa olla yhden illan Ville Valona. Ovista kun paukit sisaan niin normaalisti kahesta kolmeen A luokan naarasta iskeen kiinni, joista sitten ite saat valkkailla kenet otat. Tytot ei oo huoria, ne on vaan kattonu liikaa sinkkuelamaa.

Massiivinen kuumotus peraaukkon ymparilla alkaa jo hellittaa, ja jos hyvin kay, huomenna uskaltaa lahtea kokeilemaan bussin penkkeja. Tanaan pyykit pesuun, viimeinen ilta poikien kanssa ja huomenna Pattayalle myllyttaan.

PS. Kaiken laisista kirjotusvirheista on sitten turha vittuilla.

Ruoka arvostelu

Tama tulee sitten olemaan ainoa lajissaan!

Vang Viennin kauniilla paakadulla sijaitsee viihtyisa Falony Paddles Pizza Adventure. Paikka on sisustukseltaan viihtyisa makuloossi tyyppinen rafla, joka on auki joka paiva aina klo 2 asti. Musiikkina soi Jamaicalainen reggae tai muu possypaita houkuttava renkutus. Ruoka ei ole paikan parasta antia, FPPA keskittyy enemman juomapuoleen ja erityisesti paikan Special Menu on tutustumisen arvoinen. Vasynytta kulkijaa saattaa piristaa kummasti esimerkiksi Magic mushroom Pizza tai vaikka happy garlig bred. Jos siis satut raskaan tuubing paivan jalkeen mestoille, kannattaa kruunata ilta FPPA:n erikois herkuilla.

Nahkaa palamaan!

JESS! Laos ei enaa vaikutakkaan niin paskalta maalta! Maanantai meni juodessa paikallisessa kuppilassa ja voi veljet sentaan sita oltiin paissaan. Loppu yo meni rattosasti vessanponttoa rakastaessa, Markus vasemmalla mina oikealla puolella. Suurin osa baareista taalla Vang Vienissa on mahtavia makuu baareja. Tilaat kaljan tai normisti pelkan amparin jossa on jaita, ja tuot omat juomat mukana baariin. Sitten sotkut mukiin ja lohoamaan omaan karsinaan. Siina sita sitten pystyy jauhamaan paskaa keskenaan tai muitten reissaajien kanssa.

Tiistai aamu valkeni, liian kirkkaana. Kuitenkin jo 9 oltiin ulos huoneesta ja matkalla kohti toista hostellia. Reput sinne ja kohti edellisiltana varattua tuubingia. Reissu oli aivan mahtava!!! Alotettiin lilluminen joskus 11.30, pysahhyttiin luolassa ja vahan syotiin. Sitten jatkettiin taas lillumista. Kokonaisuudessaan reitti oli 17 km pitka ja valista aina pysahhyttiin hyppimaan vaijereilla veteen tai juomaan kaljaa rantabaariin. Rantabaareja ja muita turisteja alko nakymaan oikeestaan vasta viimesella kolmanneksella reissusta. Vaijjerilla veteen hyppiminen on tietenkin jokaisen brassari tartsanin unelma ja sita saa teha niin paljon kun haluaa! Hirveena amatoorina meiti tietenkin rikko renkaan. Markus kuvas ja koitin muka ammattilaisena kertoo asioista, kunnes tormasin paikalliseen puuhun jonka lehdet vaikutti lahinna nuppineuloilta. Renkaasta ilmat pois ja pari kilsaa kanootissa kunnes joku jamppa kuletti turistiurpolle uuden renkaan hyndailla.

Ilta meni rattosasti katellessa poikien juontia. Ite oli viela niin kuollu edellisesta illasta ettei happa maistunu. Kaikista parhaat bileet loyty taaskin paikallisten huomasta. Kaveri joka piti tuubing mestaa kuttu meidat siihen juomaan pojat kanto viskia joka maksaa 10 000 kippia pullo ( eli 70 euro senttia ) poytaan ja paikalliset hoiti jaat ja lantringit. Lantringit makso todennakosesti enemman kun viina. Meidan yon sankari antti vaanti vahan katta paikallisten kanssa ja hurmas silla pari paikallista tyttoo. Mieshan tottakai paasi niitten hostellille, mutta yon pikkutunteina herattiin siihen etta se kolkutteli meidan ovee omansa sijasta.

Nyt vietellaan levytyspaivaa. Aamulla syotiin hyvin ja tasta painellaan rannalle riippumattojen kanssa. Kaikilla on iho karventyny tuubingin takia joten toivottavasti ei aurinko paista. Huomenna kohti Vientienia ja takas thaimaaseen

Karavaanari, karavaanari on kaikkien kaveri...

Mutkaa matkaan

Luang prapangissa meisinki oli katossa. Siella sita ryypattiin ja paineltiin paikalliselle keilaradalle kannissa kaatoja tekemaan. Selkeaa kuvaa koko illasta ei ole, vaikka olemmekin parhaamme mukaan yrittaneet koota kaikkien muistikuvia. Alotettiin siella myos uusi kulttuuri, porras ryyppaaminen. Siina kun oltiin juotu samoilla portailla pari paivaa, niin muutkin turistit alko pitaa paikasta ja kokoontumaan iltaisin siihen. Pystyykohan tota suojaamaan patentilla?

Suunnitelmat muuttukin hivenen. Paatettiin paukkia Vang viengiin pariks paivaks. Kaupunki on joen rannalla ja huomenna lahetaan tuubingille. Eli lasketellaan 12 km jokee pitkin traktorin renkaan sisakumilla. Paikka vaikuttaa naina alkuusa aika helvetilta. Asuminen on kylla halvempaa, kun edellisessa mestassa mutta taalla on jotain saksalaisia turistiperheita reissussa...

Toivottavasti huominen tuo tullessaan jotain mahtavaa, koska viela skeptisyys vaivaa mielta. Palaillaan taas jahka on jotain kerrottavaa.

Sadeta vaan...

No ei nyt sentaan. Sateli eilen ja vahan tana aamuna. Talla hetkelle hurmataan naisia Oudomsaissa, mutta ei pitkaan. Kaupunki toimii meille vaan pit stoppina, tasta lahetaan parin tunnin paasta kohti lungprapangia. Sen pitais olla jonkin asteen back backker helvetti, jossa meidan kaltaset britti urpot voi karjua wicked, wicked it's a party!

No tuskin kuitenkaan niin alas vajotaan. Oudomsaissa on tahan mennessa parhaat matot. Kaytiin eilen syopottelemassa paikassa nimelta soupsalon(g?) tai jotain vastaavaa. Tilasin ensimmaisen kerran lankkari ruokaa ja jumaleissons etta oli hyva pihvi! Meininkia hairitsi vaan 4 kateellista ruokailukaveria, jotka toivo joka suupalalla malariaa meikalle. Paikka on todellakin vierailemisen arvonen, ruokaa kylla saa oottaan melkein tunnin oli kyse vaikka patongista, mutta se kannattaa.

Tietenkin ruuan paalla vaadittiin vahan kaljaa ja lahettiin ettiin paikallista onnelaa. No mita saataa kayda? Loydetaan tietysti kaupungin paras salaatti poyta, local Blue oyster. Kaks baaria ja tietysti me mennaa homo baariin. Tarjoilian avauslaini kaljojen tilauksen jalkeen oli: Ou we are so lucky to have so many handsome boys. Katotaan tarkemmin niin baarissahan on kaks she malee ja kolme ehka oikeesti tyttoo. Loput onkin sitten miehia ja viiden minuutin istuskelun jalken ne alkaa tuleen meidan poytaan. Pari siina kavi vahan onneensa kokeilemassa, mutta Antti pelasti meijat kertomalla etta tykataan tytoista. Markusta sitten luultiin tottakai tytoksi, niinhan kavi jo Chiang maissa kun ne osotteli markusta ja totes etta Lady boy!

Tanaan se suunnitteli leikkaavansa tukkansa, mutta saa naha. Luangprapangissa vietellaan pari paivaa ja sitten kohti Vientienia, Laosin paakaupunkia. Sielta ylitte takas Thaimaaseen....

Nakyyyyyyyyyyyyyyyyyyy

Laos

Morjenstas taas!

Menny tovi kun ei olla oikeen pysytty paikoillaan, niin kirjotteleminenkin on ollu hankalaa. Talla hetkella pyoritaan pohjois Laosissa. Chiang Maista tultiin bussilla Chiang raihin. Jos siella kay kannattaa napata huone GH Orcihds nimisesta paikasta. Melko keskella kylaa ja huone on tahan mennessa ollu paras kaikista! Ihan kun olis hotellissa ja huone makso 100 b per perse. Chian Raissa oltiin vaan yks yo ja sen jalkeen paukittiin kohti Chiang Kongia, Thaimaan ja Laosin valilselle rajalle.

Ghiang Kongista veettiin laosin puolelle joen yli. Passintarkastuksessa meijan 2kk Thaimaan viisumit pollahti ilmaan koska ne oli vaan yhella maahantulolla. Vastoinkaymiset alkokin sitten Laosin puolella. Meidan piti saaha ilmasiks 15 paivaa, mutta tullimies intti vastaan et tarvitaan 30 paivan viisumi joka maksaa 30 usd:ta. Ihan niin kun se tietais jotain asioista, muka joku rajavartia! No eihan meilla oo rahasta kiinni joten massit kouraan ja menoks. Kaytiin vetaan paikalliset lihakeitot huiviin ja paukittiin bussiasemmalle, kattoon monelta linkki lahtee. Paastaan mestoille niin viimesin linkki on lahteny klo 12.30 ja kello on jotain 17. Asemmalla notkuu jotain aijia joilla on mini bussit, ja ne sanoo et 2000 b Luang nam tahiin. Hetken toisiamme tuijoteltuamme paatamme ottaa kyydin vaikka se onkin vitun kallis.

Nyt ollaan toista paivaa Luang nam tahissa. Ensimmaisen yon GH oli vitun huono, hamahakkeja ja torakoita ympari huonetta. Tanaan kaytiin kappaileen ja loydettiin 10 000 kippia (paikallinen massi eli valuutta) halvemalla paljon parempi mesta nimelta Phaykham. 10 000 kippia on noin 1 usd. Tanaan otettiin myos alle muutakin kun jalat. Vuokrattiin (kai) 100cc, nelitahti, puoliautomaatti skootterit ja lahettiin puottaan kohti kauntri saidia. Maisemat oli melko siisteija ja tiella tuskin liikennetta. Mahtava tapa kaya porraan lahikylissa ja naha paikallisia farmareita! Valista tuntu vahan hullullta tyontaa meneen ilman kyparaa, mutta vauhti korvaa virheet! Ite sain huipuiks 95 km/h!!

Huomenna puol ysi lahtee linkki johonkin hankalasti kirjotettavaan kaupunkiin, kohti kaakkoa. Tanaan viela viimeset beer laot huiviin ja sit matka jatkuu. Ens kuun puolessa valissa pitais olla pois Laosista, takas tutussa ja turvallisessa Thaimaassa. Laos vaikuttaa ainakin viela paskalta maalta, tosin askonen skootteri kiesailu nosti retkikunnan mielialaa. Talla hetkella huolestuttaa Mr. cow:n kohtalo. Jatka vittuuntu meihin ja lahti paukkimaan kohti Pattayaa. Sano et laosissa sataa nou thanks. Ehka meidan tiet viela yhtyy loppu matkasta. Ellei Cow haksahha naimisiin jonkun paikallisen kanssa.

Nakyy taas joskus

welcome to the jungle!

Jeah! Chiang Maissa vietetyn paivan jalkeen veettiin tennarit kireelle ja paukittiin kohti viidakkoo. Ekalla pitstopilla tutustuttiin Madventuresista tuttuihin matoihin ja muihin oppiaisiin, ei mitaan erikoisia, syo tollasena valipalana mielellaan. Pitstopin jalkeen ajeltiin viela 1,5 tuntia, ennen kun hylattiin auto ja syotiin.

Ensimaisena paivana kaveltiin pari tuntia ja jaatiin lojumaan johonkin pikkukylaan keskelle viidakoo. Ilallalla sopat naamaan ja opas soitteli kitaraa, juotiin muutama changi, vahan paikallista viskia ja katottiin kun opas rampytteli kitaraa. Paikallisen kylan lapset naytti paikallisia tansseja ja me opetettiin niille paa, olkapaat, peppu, polvet, varpaat.

Toinen paiva ja kavelya oli 5 tuntia. Ratsastettiin norsuilla, ja kaytiin simmaileen vesiputouksessa! Oli melko yyberii!!! Paiva oli siis syyskuun 22 ja meikan synttarit. Opas kun sai kuulla asiasta se lavaytti poytaan pannarit ja popkornia, joku orpo jatka naytti kortti ja narutemppuja. Loppuilta kulukin sitten erilaisia seuraleikkeja leikkiessa ja tottkai changia maistellessa.

Kolmantena paivana kavelya oli taas 1,5 tuntia ja loppureissu mentiin bambulautoilla pitkin jokea. Valilla pysahhyttiin syomaan suoraan tuoretta greippia, tai jotain vastaavaa hedelmaa. Isompia vammoja ei kai kukaan saanu. Reissu on ihan ok, rahalle saa vastinetta ja suunnilleen jokainen samsonite turisti jaksaa reissun heittaa. Reissun hinta ruokineen ja majotuksineen oli 1900 b:ta, eli noin 40 e. Miinuksena oli se et reissussa oli yks vitun britti ladi, joka luukutti kajareista listateknoo joka ilta. Polkuja pitkin pystyy kyl varmaan kaveleen ilmankin opasta, mutta saattaa tulla purruksi, tai eksyy ansotetulle polulle joten...

Taa ilta vietetaan Chiang Maissa, changia yhet pullot ja aikasin nukkumaan. Huomenna Lahetaan paikallisella bussilla kohti Chian Raita. Siella mahollisesti levytellaan pari paivaa, ja siita kohti laosin rajaa. Hintaa tulee linkille 66 b:ta eli 1, 2 e Laosiin saadaan 15 paivan viisumit, sit takas thaikkuihin ja uusia suunnitelmia. Nahaan tai sit ei...

VAMOS!

Toinen paiva bankokissa suttaantu kiroillessa ja suomen konsulaattia ettiessa... jota ei siis loytyny! Pikku vinkki kaikille kotikokeille siella suomessa. Jos haluatte avata tilin Thaimaalaiseen pankkiin tulee sita varten olla joku suostumus suurlahetystosta. Kannattaa hoitaa siis ennen matkaa, pelkalla turistiviisumilla ei paljoo tileja availla.


19.9 kirjauduttiin ulos hotellista, ja tavattiin kolmen kopla tuttuja. Paukittiin suoraan Lumpini parkkiin suunnittelemaan jatkoo. Pojat paas suoraan, meilta tuhraantu normaalin 100b sijasta 180 kun tuk tuki aija ei osannukkaan sinne ja jouduttiin lopulta otaan taksi. Suunnittelun tuloksena paatetettiin lahtea pojoseen, kohti chiang maita, ja sielta edelleen Laosiin. Tiukan taktiikkapalaverin jalkeen suunnattiin Kao san roadille taydentamaan varustusta. Mukaan tarttu housuja ja riippumatto. Ei varmastikkaan halvin paikka, mutta edullisempaa kun keskustass. Miinuksena jarjettomasti lankkareita, joita China Townissa ei juurikaan nakyny.


Olusten jalkeen napattiin turistibussi kohti Chian maita. Makso VITUSTI, melkein 7 euroo. Matka kesti 12 tuntia, ja aamulla 6 oltiin perilla. Talla hetkella olo on vitun hyva! Ulkona satelee, mutta Bangkokin poly, paska ja melu on tiessaan. Huomenna lahetaan johonkin vuoristokyla vaellukselle hintaa tuli 1900b ja hetken lueskelun jalkeen huomattiin etta ite liikkumalla oltais paasty max 1000b. No onpahan ainakin opas matkassa. Juuri syoty lounas kiertaa mahassa, mennaan kaljalle. Moi


Saatiin ikuistettua Lumpinissa meijan urhea matkakumppani Mr. Cow

Bankok Bankok, vai miten se biisi meni

No niin rakkaat karvakorvat!

Saavuttiin Bankokin lentokentalle ja ensimmainen lankkari johon tormattiin oli Koskisen Sedu. Koko lentomatka meni vituilleen koska jouduin sellasen seksituristin viereen joka veti hirveet tumut, selitti huorista ja sammu. Koko yon se matti mua kyynerpailla kylkiin joten nukuin 2 tuntia.

Sama seksiturismi hardelli jatku kun paastiin ulos flygarista. Heti oli mersutakkisia jatkia vastassa nippu huoria. Kyseltiin taksia Bankokin keskustaan niin aijat huutaa 900 batia. Valtettiin ansa ja mentiin bussilla, makso 150. Bankokissa erehhyttiin hyvaan tuk tuk tarjoukseen ja kuulema 20 batii kiertoajelu. Ensin se vei meijat kyseleen hotellia ja kaikki nistit sano ettei alle 1200 yo. Sattumien kautta saatiin 550 yo aamiaisen kanssa chinatownista. Sit tuk tuki ajo meijat pukukauppaan kaverinsa pakeille. Ei ostettu pukuu niin hinta pompsahti 140 batiin.

Kaupunki on vitun paskanen ja kallis, taalta on paastava akkia pois! jos tuuri kay ollaan ulkona jo torstaina, mut kuitenkin akkia. Nyt shoppaan jotain releita ettei haudu hengilta.

Paivan vinkki: Ala luota ystavalliseen tuk tuk mieheen, minimoi liikkuminen lentokoneessa verryttely on homojen hommaa.

base camp +1

Pelon ja kaihon sekaiset tunteet myllertävät kiveksissä. Tunninpäästä joudumme jättämään rakkaan D36. Tuo talo josta on tullut koti, huutaa kohta tyhjyyttä.. Toivottavasti edes Teemu jää. Tripin alkutaival taittuu punaisen paholaisen kyydissä, määränpäänä koto suomen pääkaupunki Tsadi.

Retkikuntamme on nyt voittanut kaikki vastoinkäymiset joten matka voi siis alkaa. Pakkailun tohinassa joukkoomme on salaa luikerrellut kolmas jäsen. Tuo peloton mustapilkukas, tundran piiskaama körmy tottelee nimeä Mr. Cow.. Nimiongelma vaivaa meitä edelleen, joten Helsingissä pitää ottaa muutama neuvoa antava.

Hyvästi Pieksämäki! Hyvästi D36! Hyvästi kulmasohva!

Kitara, taivas ja tähdet

Whooa!
Markuksen viimeinen duunipäivä näki viimeinkin päivänvalon! Tuo puolivuotta kestänyt telemarkkinointiura näki viimeisen naulan arkussa. Nyt poikamme on jälleen vapaa töiden rasituksesta ja mahdollisuus kaljanjuontii aukeaa.


Kuinka ollakkaan reissumme valmistelut eivät ole edenneet yhtään. Tänään keskitytään kaljan juontiin hyvien ystävien seurassa ja suunnitellaan tulevia hautajaisia. Huominen on todennäköisesti myös yhtä tyhjä päivä. Markus tosin uhkaa hoitavansa huomenna asioita, mutta se jää nähtäväksi. Kaikkein todennäköisimmin onnistumme kyhäämään eeppisen kiireen perjantaille jolloin hoidamme kaikki rästissä olevat tehtävät.

Kutina jalkovälissä alkaa helpottaa, kiitos tohtori Jaakkolan ilmiömäisten rohtojen. Markuksen peräaukko jatkaa omaa hiljaiseloaan. Painimme edelleen nimiongelman kanssa, ehdotuksia otetaan ilolla vastaan.

Matkakuumetta

Monen huonosti nukutun yön jälkeen oli tämäkin yö samanlainen. Lähtöön on enää 5 päivää ja jalat vievät jo koneeseen. Kuumotus jalkovälissä tuo pienen pikantin lisäaromin odotukseen. Loppuvalmistelut ovat käsillä, tarvike ja tehtävälistaa luetaan ja täydennetään armotta, jotain unohtuu kuitenkin.

Tärkeimmät asiat on tai pitäisi olla hoidossa. Passit, viisumit, lentoliput ja tietysti rahat. Kaiken mitä tänne unohtaa voi tietysti ostaa paikanpäältä. Kuumottavin dilemma lienee tällä hetkellä se millä helvetillä sitä eletään kun matka loppuu? Toisaalta kaikki on vielä hamassa tulevaisuudessa =)

Retkikuntamme on kohdannut vastoinkäymisiä jo base campissä. Meillä ei ole vielä nimeä, mutta toivomme sen löytyvän vielä ennen matkan loppua. Seuraava pitstoppi onkin Samin ja Sannin ihana koto aivan helsinki-vantaan läheisyydessä josta nuo tuliset siivet kiidättävät meidät 16 päivä klo 20.00 kohti auringon polttavia säteitä.