lauantai 20. lokakuuta 2007

I was back in Saigon, warm breeze of morning wind rushed trough my lungs and filled my nose whit familiar smell. It was Viet Cong soldier who was...


No niin tullu siis lueskeltua vahan vietnamin sodasta kertovia kirjoja, mutta jatketaan kuitenkin siita mihinka jaatiin. Vientian jai taakse ja paukittiin yota myoten Paksein kaupunkiin, jossa vietettiin 2 paivaa. Paksei on lahinna lapikulku kaupunki Laosin ja Thaimaan rajalla, silla lyotiin korttia ja meiti voitti valtavia kasoja monopolirahaa. Loppu illasta kaikki voitetut rahat olikin sitten havitty.

Pakseista suunnattiin kohti 4000 islands nimista paikkaa, saarelle nimelta Don Det joka sattukin olemaan melkomoinen paratiisi. Majotus ensimmaiseks yoks saatiin paatahuimaavaan 1 $ hintaa per huone. Jostain kumman syysta lahettiin siita meneen kohti viereista saarta nimelta Don Khon jossa kaikki olikin sitten kalliimpaa, netti makso 1500 kipia minuutti. Siina siis syy ettei olla paivitelty blogia, saari oli vahan rauhallisempi, joten paratiisi sekin. Toisena paivana Don Khonilla vuokrattiin fillarit ja lahettiin paukkiin ympari saarta. Nahtiin vitun makeita vesiputouksia ja loydettiin viimein kaikkia himottanut uimaranta. Mieletonta kultahile hiekkaa ja siita suoraan Mekongiin. Ranta oli akkisyva joten kaveri kontalleen harjanteen reunaan ja takaperinvoltteja mahtavan lampimaan veteen. Illalla vietettiin laksiaisia, koska mina ja Markus suunnataan takas Thaimaaseen ja Miika, Antti ja Kalle taas lahtevat kohti Kambotsaa. Aamu valkeni ja pojat suuntas meidan mukana takasin Don Detille josta meidan kyyti kohti mannerta ja Thaimaata lahti. Nopeesti sipastiin turpaan kanaleivat, vittuiltiin viela viimesen kerran toisillemme ja sitten hypittiin paattiin.

Kahden aikaan paastiin Pakseihin, jossa tunnin oottelu ja bussi kohti Thaimaan puolella olevaa Oubon Rachantania ( tai jotain sinne pain, lue kartasta oikee nimi jos kiinnostaa vitun britti! ). Bussi lopetti jurruuttamisensa noin kuuden maissa, ja suoraan bussiasemmalta hyokattiin tuk tukin kyydilla juna-asemmalle, ruuat naamaan ja lippuja ostamaan. Yhtaan nukkumapaikkaa ei ollu vapaana, ainoastaan kovia 3 luokan penkkeja. Bangkokkiin oli paastava, joten liput kouraan ja helvetillinen 12 tuntia sai luvan alkaa. Aamulla 7.30 tyynenmeren aikaa oltiin Bangkokissa ja suoraan oottelemaan etta MBK( eli siis helvetillisen iso ja halpa (kai) ostari jossa on kaikkee mahollista, purkka piimaa ja peramoottoreita) aukee. Makkari aukes 9.00 Joten sinne syomaan, 1kk Kanan ja riisin jalkeen juusto burgerit maistu aika hyvalle. 10.00 MBK: n ovet ravahti auki ja paukittiin sinne vessaan siistimaan ittemme. Hampaat pestiin ja vahan kainaloon suihketta ja shoppaamaan. Vahan myllytys kuteita, uusia kenkia jalkaan, ja bussilla kohti Pattayaa.

Pattayalle saavuttiin noin 7 illalla. Kusipaa bussikuski heivas meidat ulos aivan helvetissa ja jouduttiin taisteleen tunti etta paastiin viimein jonkin laisen sivistyksen pariin. Saatiin aivan rannan tuntumasta hotelli hintaan 240 batia yo, joka on varmaan tallasessa paikassa kelpo hinta. Nyt ollaan siis hirveita Britti ladeja, syyaan pelkastaan makkarilla ja kaytetaan valkosia kenkia. Eilen oli juomapaiva, onneks pystyttiin vaistamaan kaikki huorien hyokkaykset, niita on taalla muutama. Ite en tois tanna perhetta mukana, ainakaan emantaa. Taalla on hienoo kattoo sukupolvien valista kanssakaymista, kun isat tulee poikien kanssa huoriin. Taalta lahetaan kohti Ko Changia sukelteleen pois tasta maailman isoimmasta bordellista. Nyt on pakko lahtee seta makisen menuulla paranteleen itteensa.

... stalking me behind tree line. He had been there the whole day, just waiting for someone to walk that road. The road that connected those valleys.