Krabi!

Viimeinkin Hua Hini jai taakse, ja suunnattiin kohti Krabin kristallinkirkkaita vesia. Hua Hinissa ryysittiin viela paikalliselle vaatturille, joka vaitti kiven kovaa nimekseen Hugo Boss ja ties kertoa etta taka huoneessa istuskelee myos kaveri nimelta Giorgio Armani. Pakkohan miesta oli uskoo ja pistaa puvut tuleen. Hinta oli melkosen korkee 7000 batia eli 145 euroo. Eipa jaksettu tingata tai isommin kierrella. Hugolta loyty nopeesti hyva malli, ja asiointikin oli helppoo suomen kielella. Ei tarvinnu muuta kun sanoo etta liivi, takki ja housut valkosena, ja musta kauluspaita. Ukko kysy viela etta lyhyt vai pitka :D

Illalla 9 aikaan paastiin bussiin, ja aamulla 6 aikoihin saavuttiin perille Krabin bussiasemmalle. Siita kiulun kyytiin ja Ao Nangille ( ei kiinosta jos kirjotin taas vaarin ) hintaa tuli 50 batia. Markus jai nukkuun huoneeseen, itella oli pakko paasta syomaan ja lukeen galtsusta kommentit. Kiitti vitusti kaikille niita oli yks! Tanaan ois tarkotus tiedustella vahan noita snorklaus reissuja, ja huomenna murtokaskyn saattelemana hyokkia snorklaamaan. Sit voiskin oikeestaan suoria pois taalata jonnekkin toiselle rannalle. Phi Phin ( joo vittu tiedetaan ) saarelle pitais paukkia myos melko akkia, koska passeissa on sita leimaa vaan 15 paivaan. Vitut me minnekkaan burmaan mennaan, vaan suunnitelmissa oiskin nyt siirtya Malesian puolelle kikkailemaan muutamaks paivaks etta saadaan taas leimat kuntoon. Sielta sitten johonkin mitaan sanomattomiin Full Moon Partyihin Pangaanille ( enta sitten... ) ja edelleen Taoo (joo joo...) kohti ja vahan lisaa sukeltelua.

Eipa tassa, ritari assa

Duo tremolo

Viikko takana hua hinissa, pikku kaljapaissaan joka ilta. Taalla meininki on aitoo! Ei turhia natiiveja sotkemassa meininkia, Hiltonin ranta taynna perheita ja pukukaupoissakin voit asioda sujuvasti suomenkielella. Ei siis kulu liikaa aikaa tinkaamiseenkaan kun hinnat on suoraan euroissa. Hilttonin rantabaareissa onnistuu myos kaljan tilaaminen rakkaalla kotikielella...

Jos haluu loytaa niita paikallisia, on taalla myos muutama paikka. Paatien varresta loytyy Old West niminen pikku kapakka, jossa soittaa joka ilta live bandi. Taa bandi on kyl allekirjottaneen mielesta thaikkujen paras house bandi. Kaljahan on tietysti taalla sita perus 120 batia pullo, eli hirveessa riistohinnassa, mut kannattaa vierailla.

Toinen mesta mihin edellispaivan moottoripyoratiedustelun jalkeen tormattiin oli Style club & karaoke. Paikka on samanlaista mahtavaa myllytys areena kun vientienissa. Tytot on kyl vahan pidattyvaisempia, ja joukossa saattaa olla taas muutama huora, mutta ei niista kannata valittaa. Tai sitten voi sopia hinnan etukateen, niin ei tuu ongelmia aamulla. Jos on oma muija mukana, niin kannattaa siltikin kayda edes tsekkaamassa tanssitytot.

Viisumeissa on jalella leimaa 15 paivaan ens kuuta, joten kohta Hua Hin jaa taakse ja lahetaan Krabin rannoille. Nyt vituttaa kun apassia! Jotain vitun Brittikersoja nettikahvila taynna ja ne vetaa hikikarpalot ohimoilla CS:saa. Hirvee huuto paalla koko ajan et dont shoot me. Vittu vedan ne kohta hirteen. No positiivista on noi (kai?) Ruotsalaiset natit daamit tossa vieressa. Ja tietysti se et nrj:n nettiradio paukuttaa suomen listahitteja jatkuvalla syotolla.

Nahaan jossain muualla